1907379.jpg

Tässä olen minä! Catherine Wolley. Olen 16. Asun Mankelissa, se on eräs pieni ja viehättävä paikkakunta keskellä ns.ei mitään. Olen 10 oppilas, rakastan koulunkäyntiä. Tahtoisin tulla isona kuuluisaksi tiedesaavutuksillani. Minulla ei ole paljoa kavereita. Oikeastaan paras kaverini on periaatteessa samanlainen kuin minä. Muut ns "kaverini" ovat vain ihmisiä, joille annan tukiopetusta.

1907412.jpg

No tässä hän nyt onkin! Clara, paras ystäväni.
" No kyllä se nyt vain niin menee!" Clara mietti
"ai mitenkä niin!"
"no luuleksä nyt oikeesti että piin kokonaisluku jaettuna itsellään olis 3? älä naurata!" Clara tuumiskeli
"no...."

1907438.jpg

"heii kato kato kato! tos on se poika joka ei tienny mikä on Camponotus spec. "
"harhähahräha" Clara hirnui "ääliökin tietää, että se on muurahaislaji!"
"no niimpä!"
"Catherinee!!!!!!" kuului kaukaa huuto. Käännähdin ympäri, ja näin Jasminin. Yhden koulumme kolmesta primadonnasta. Heilautin kättäni hänelle.
"mut mä meen nyt auttaa tota 1 avutonta. nähdään kaveri! "
"joo, moikka alfagrandeil!"

1907460.jpg

"Hei Jasmin, kuinka kokeesi meni?"
" Siis niinq aivan sairaan hyvin! sain niinku kuutosen! enks ookki vähä pro! mutsiis se on niinq ainostaa niing sun ansiot! kiitti ihan vitustu hani!"
"öö, eipä kestä!?!" katselin epävarmana Jasminea, en ollut aivan varma, mitä hän oli juuri sanonu. Jotain kuutosesta? tyttöparka.
"mut siis niinku nytten mä oon sulle niinku palveluksen velkaa, tajuuks niinq."
"öö, ei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään."
"siis niinku ei! oikeest! nähää tänää iltapäiväl teil, otan Jonnan ja Jennyn mukaan, sopiiks?"
"öö, joo, kyl se varmaan käy."
"siis niinku ihkuu! see ya laterrrrrr!" Jasmin heilautti kättään ja lähti kävelemään kohti kavereitaan.

1907489.jpg

Vaikka rakastankin koulua, pidän myös siitä, että pääsen kotiin. Nousin jännittyneenä bussiin.
mitäköhän Jasmin ja Jenny ja Jonna tekisivät minulle, no, sen näkee sitten illemmalla. Päätin jäädä vähäksi aikaa Claralle, joten en mennytkään ihan heti kotiin asti. Teimme Claralla tutkielmaa sammakon sisäelimistä. Hyvin kiinnostavaa!

-------------Samaan aikaan Catherinen kotona, Catherinen isä tekee ison liikkeen ----------------------

1907509.jpg
"Wilma, tuletko vaimokseni?" Dave polvistuu maahan ja ojentaa rasian Wilam nimiselle naiselle.

1907524.jpg
"kyllä!" Wilma ottaa sormuksen sormeensa kyyneleet silmissä "minä tulen"
Wilma heittytyy onnellisena Daven syliin.
Dave on onnellinen, mutta vain hetken aikaa, sillä hän miettii jo seuraavaa askelta elämässään

1907534.jpg
" Mitä? etkö ole kertonut hänelle vielä meistä, ja pyysit minua vielä kihloihinkin?"
"Wilma rakas, tämä ei ole niin helppoa, hänen äitinsä, minun vaimoni on kuollut vuosi sitten, ja se on hänelle vielä arka paikka. No, todellisuudessa minähän..."
Wilma painoi sormensa Daven suulle " Shh... älä puhu tuollaisia. Teit sen sen takia, koska sinä rakastit minua, kuulitko, rakastit minua silloi, ja rakastat minua myös nyt. Se mitä teit, sitä ei voi muuttaa."
"m-mutta..."
"ei" wilma sanoi vihaisesti "älä rupea kaivelemaan menneitä. Kerrotaan hänelle tänään, yhdessä.Onneksi veljenpoikani Sebastian, tietää jo meistä kahdesta."
"mitä! tuleeko hänkin asumaann tänne? ainiin. anteeksi. unohdin, että veljesi kuoli 2 viikkoa sitten."
Wilman silmät olivat vetiset "niin" hän sanoi, ja alkoi itkemään.
------------------------------------- illalla, kun Catherine tulee kotiin-----------------------------------

1907586.jpg
"Hallooo isä, mä tulin kotiin!"
"Catherine, hyvä että tulit kotiin. Tulisitko tänne keittiöön?" Isä huusi
"Kyllä, odota, minä tulen."

1907617.jpg
"Moikka iskä...! Hyvää päivää!?!" sanoin epävarmasti, kun näin keitä keittiössä oli
"aa.Catherine. ole hyvä ja istu."
"öö, okei " sanoin epävarmasti ja istuin ruskeahiuksisen naisen viereen.
"Tätä on hieman vaikeaa selittää. mutta..." Isäni änkytti
"Tämä tulee ehkä hieman yllättäen, koska isäsi ei ole oikein perillä lastenkasvatuksesta..." ruskeahiuksinen nainen aloitti "... minä olen Wilma. Tämä poika tässä on Sebastian. Minusta tulee sinun uusi äitisi, tai ,no siis ei oikea äiti, mutta äitipuoli."
"..." Katsoin sanattomana isää, ja Wilmaa.
" Äitipuoli? mitä ihmettä? jaa, onko tämä... sebastian tai mikä lienee minun velipuoleni?"
"itse asiassa Sebastian ei ole minun lapseni, hän on veljeni poika ja..."
En edes kuunnellut kun nainen alkoi selittämään. Yritin ymmärtää, että vieressäni istuva nainen on tuleva äitipuoleni, ja tuo poika... heetkonen, hän oli se sama uusi poika luokallani, joka ei tiennyt mitä Camponotus spec. tarkoittaa...."

1907669.jpg
"Tuota, enks mä oo nähny sua aikasemmi jossai?" Sebastian tuli kysymään minulta.
"No joo, koulussa ehkäpä?" Katsoin Sebastiania silmiin, ja tunsin jotain aiva kummallista, Ruumiini yli virtasi sellainen kummallinen lämmin aalto, mitä en ollut tuntenut ennen. Jumituin hänen silmiinsä, ne olivat niin kauniin siniset. En ollut nähnyt sellaisia silmiä ennen.